Pelitietokoneissa oli alkujaan kasettiasemat. Se tarkoitti magneettinauhaa ja toisinaan äänipäiden säätöä.
Commodore 64, jonka -80-luvulla sain käyttööni, oli myöskin varustettu kasettiasemalla. Pelit oli tallennettuna C-kaseteille. Kasetissa on magneettinauha, johon data tallennetaan magneettihippusten suuntaa kääntämällä.
Magneettihippusten asento kertoo tietokoneelle, onko kyseisessä kohdassa nauhaa bitti 0 vai 1. Kun näitä bittejä on lukuisia, koostuu siitä tietokoneen ymmärtämää tietoa. Lopulta tiedon perusteella saadaan käyntiin esimerkiksi kesäolympialaisia mallintava peli.
Commodoren Summer Gamesin tunnelmiin pääset Youtubessa. Video löytyy myös blogin lopusta.
Magneettinauhaa kaikkialla
Aikanaan magneettinauhoja käytettiin kaikenlaiseen tallennukseen. Nauhoja oli eri levyisiä, erilaisilla pituuksilla ja myöskin varsinaiset kasetit olivat rakenteeltaan erilaisia. C-kasetille tallennettiin puhetta ja musiikkia. Ne soveltuivat myös pelien tallentamiseen.
Videokameroissa käytettiin toisenlaista kasettinauhaa. Kelanauhureissa pyöritettiin paljon suurempia nauhapituuksia ja isompia keloja. Saatat muistaa sellaisen esimerkiksi koulujen kielistudiokäytössä, kun opettaja ronksautteli nauhaa eteen ja taakse. Se kuului hyvin korvilla olevien kuulokkeidenkin takaa. Nuoremmat lukijat eivät yksinkertaisesti osaa aavistaa, mistä on kysymys.
Äänipäiden säätöä
Kasettinauhan ongelmana on venymisen mahdollisuus. Kasetti voi myös vioittua sylttyyn menemisen vuoksi. Myöskin tallentavan kasettiaseman säädöt saattoivat olla hieman erilaiset kuin sen laitteen, jolla dataa oli tarkoitus lukea. Siellä missä on magneettinauhaa, siellä tarvitaan äänipäätä, eli magneettitallennetta lukevaa lukupäätä.
Commodore 64:n kasettiasemassa oli pieni reikä, josta hyvin pienoisella ruuvimeisselillä pääsi pyörittelemään ruuvia, joka taas sääti lukupäätä hieman eri asentoon. Tämä paransi luennan onnistumista magneettinauhan virratessa lukupään pinnalla.
Äänipään säädön vaikutusta saattoi seurata latauskuvan väreilyn perusteella. En muista, kuinka tarkkaan lopulta latauskuva kertoi asian onnistumisesta, mutta jostakin syystä lataaminen korjaantui.
C64:n äänipäiden säädöstä ja kasettipeleistä kirjoittelin aiemmin otsikolla “Oletko ladannut pelejä kasetilta?”
Nauha poikki, mitä tehdä?
Tietokoneiden varmistusjärjestelmissä on edelleen eräänlaisia nauhakasetteja käytössä uudempien varmistusmenetelmien rinnalla. Muistanpa, kuinka taannoin korjasin useita varmistuskasetteja, joiden nauha oli katkennut varmistusaseman vioittumisen ja ylisuuren käsittelynopeuden aiheuttamana. Asema ei enää muistanutkaan hiljentää vauhtia kasetin päähän tultaessa, ja tempaisi nauhan irti rullalta, tai katkaisi satunnaisesta kohdasta.
Kasettinauhan korjaus vaati suurta tarkkuutta, sekä liittämisen että suuren nauhapituuden vuoksi. Kymmeniä metrejä kallisarvoista sisältöä oli korjaajan käsissä. Eräänkin kerran näitä kasailin, jotta asiakas sai tiedot käyttöönsä. Korjausvälineet olivat lopulta hyvin yksinkertaiset, liimaa ja teippiä. Liiman piti kuivua kunnolla ennen kuin kasettia kelasi rullalle. Muuten olisi koko nippu liimautunut yhteen.
Korjaaminen oli mahdollista myös pelikaseteille. Korjatulta kohdalta pieni pätkä on usein kadoksissa tai data vioittunut niin, ettei kyseinen ohjelma enää toimi. Muu saman kasetin sisältö kuitenkin jäi talteen.
Bittimuseo kyselee, onko sinulla tullut kelattua kasettia kynällä? Entäpä viime hetkellä huomattua, että nauha onkin väärinpäin?
Kiitokset kuvista ja videosta / Thank you for the pictures and video: