Nykyään tietokoneet voi liittää nettiin langattomasti (WLAN) tai vaihtoehtoisesti käyttäen RJ45-verkkokaapelia. Yhteys kotiin voi tulla johtoja pitkin tai täysin langattomasti kaupunkialueilla. Minun nuoruudessani yhteyden muodostamiseen tarvittiin aina konkreettista kuparilankaa, siis sähköjohtoa.
Tietokoneessa täytyi olla lisävarusteena modeemi. Modeemin tehtävänä oli ohjata yhteydenotot kotiin tulevaan lankapuhelinverkkoon. Tietokone oli puhelinkaapelilla kiinni seinässä. Silloin kun modeemilla oli yhteys ulkomaailmaan, kodin puhelinverkko oli varattuna.
Modeemiyhteyden avaaminen oli mielenkiintoisen kuuloinen tapahtuma. Kun yhteys avataan, modeemista kuului monenlaista teknistä ääntelyä, piipitystä – lopulta melkeinpä korvia raastavaa rääkymistä. Palaamme tähän jutun aikana.
Yhteyden avautumisen jälkeen toiminta oli hiljaista. Modeemiyhteys myöskin maksoi. Veloituksissa oli vaihtelua, mutta se oli esimerkiksi lankapuhelimen paikallisverkkomaksun mukainen. Asiaa voi verrata minuuttiveloitteiseen matkapuhelinyhteyteen.
Kodissamme ei ollut montaa puhelinpistorasiaa. Tietokone oli sijoitettuna paikkaan, jossa sattui aivan vieressä seinässä olemaan paikka modeemin puhelinjohdolle. Laitoin pistokkeen paikoilleen ja aloin muodostamaan yhteyttä.
Yhteyden muodostaminen alkoi tutulla yhteysrääkäisyllä. Se ei tuntunut tuottavan tulosta. Palasin modeemiasetusten pariin ja säätelin. Uusintayritys ei johtanut toivottuun onnistumiseen.
Jatkoin modeemin parissa ihmettelyä aina uudelleen ja uudelleen. Aikaa kului. Olin aivan varma, että asetukset ovat oikein, mutta silti yhteys ei muodostunut. Ei ollut mitään järkevää keinoa, mistä saisi apua ongelmaan. Ei nettiä olemassa, ei kännykkäyhteyksiä, ei kännyköitä… Jos joku tulisi avuksi, tietäjä pitäisi saada kotiin. Mutta kuka osaa neuvoa?
Löytyikö ongelmaan ratkaisua?
Meni noin vuosi. Olin tietokoneen äärellä jotain tekemässä, kun isäni tuli paikalle. Hän kysyi, mitä puhelinpistorasiaa olin käyttänyt yhteyskokeiluihin. Kerroin, että sitä mikä on aivan vieressä. Isäni tuumasi jotain tähän tapaan: “Sinnehän ei ole vielä asennettu johtoja. Toimiva yhteys on tässä muutaman metrin kauempana!”
Seinässä oli siis puhelinta varten tarkoitetun pistorasian paikka ja oikea peitelevy, mutta johdot seinän sisältä puuttuivat. Johdot oli väliaikaisena pinta-asennuksena huoneen toisella kulmalla. Pidättäydyn kertomasta, miten kilpajuoksussa kävi. 🙂
Laitoin tietokoneen modeemijohdon toiseen puhelinpistorasiaan kiinni, annoin modeemin hoitaa yhteyden muodostuksen, ja totesin että heti toimii!
Millainen se yhteyden muodostaminen sitten olikaan? Kuuntele ääninäyte yhteyden muodostamisesta. Saatat hämmästyä!
Bittimuseo kyselee, miten aamukahvisi valmistuisi, jos johto ei aivan ulottuisi pistorasiaan?
Kiitokset kuvista ja videosta / Thank you for the pictures and video:
One thought on “Modeemilla päin seiniä”