Kahdeksankymmentäluvulla tulostimet olivat matriisitulostimia. Tulostimissa käytettiin molemmista reunoista rei’itettyä paperia. Paperit olivat peräkkäin repäisyrajalla liitettyjä ja niistä muodostui isoja paperinippuja, joita tulostin veti arkki kerrallaan yhtenäisenä jonona sisäänsä ja kirjoitti eli printtasi tulostettavia asioita.
Sain käyttööni tuollaisia paperinippuja, joissa toinen puoli oli jo tulostettuna ties millä asioilla. Laadin paperin kääntöpuolelle käsin kirjoittamalla omia ohjelmia Basic-kielellä. Arkit olivat vaakasuunnassa ja kun yksi sivu tuli täyteen, kirjoittaminen jatkui suoraan toiselle arkille. Koodit ovat käytännössä aina usean sivun pituisia.
Eräs ohjelmalistaukseni keskittyi Euroopan alueen pääkaupunkien kyselemiseen. Ohjelman tarkoituksena oli esittää valtion nimi, ja pelaajan tuli tietää kyseisen valtion pääkaupunki. Naputtelin koodin Commodorelle ja sehän alkoi toimimaan.
Omien sovellusten suunnittelu ja testaaminen oli todella mielenkiintoista. Olihan siinä iässä – ja aina – erikoista se, että voi komentaa tietokonetta haluamallaan tavalla. Kirjoittelin aiemmin koodausharjoittelusta.
Tallennusmahdollisuuksia ei alkuun ollut. Ohjelma säilyi muistissa ja pelattavissa siihen saakka, kunnes käynnisti tietokoneen uudestaan tai latasi jotain muuta muistiin. Monen sivun koodi piti kirjoittaa siinä mielessä joka kerta uudestaan, kun halusi pelaamaan. Tuskin tuli moneen kertaan samaa kokeiltua, mutta olihan se riemullista, kun ohjelma toimi sen yhdenkin kerran.
Muistan, miten näytin paperipinoon kätkeytyvää koodituotosta vanhemmilleni ja perhetutuille. Mahtoi se näyttää kummalliselta noin kymmenvuotiaan harrastuksena. Siihen aikaan tietokoneasiat olivat niin uutta, että kaikki siihen liittyvä oli yksinkertaisesti valtaosalle aivan tuntematonta touhua.
Bittimuseo kyselee, millaisia sinun ensimmäiset koodisi olivat?
Kiitokset kuvista / Thank you for the pictures:
One thought on “Paperille koodattu pääkaupunkipeli”